Kun sairastaa kroonista sairautta tai useampaa kroonista sairautta, niin elämästä tulee jatkuvaa sopeutumista.
Sopeutumisesta puhutaan usein sairastumisen alkuvaiheessa, varsinkin uuden diagnoosin asettamisen jälkeen. Sopeutumisprosessi voi kuitenkin käynnistyä aina uudelleen, kun sairauden/sairauksien tilanne joltain osin muuttuu.
Itselläni sopeutumisprosessi aaltoilee fyysisen vointini kanssa vahvasti rinnakkain. Vointini on jälleen lähtenyt alamäkeen, kuten joka ainoa syksy. Keho vaatii enemmän lepoa, kivut on pahentuneet ja kuumeilu lisääntynyt. Joudun taas kerran käymään läpi raastavan sopeutumisprosessin. Vaikka tämä sairauksieni aaltoilu on jo ”tuttua” monen vuoden ajalta, niin valitettavasti siitä ei ole tullut yhtään helpompaa hyväksyä.
Huomaan käyväni monia eri tunteita läpi yrittäessäni sopeutua jälleen tähän heikentyneeseen fyysiseen vointiini. Tunnen surua, vihaa, turhautumista, pettymystä ja alakuloa. Mielestäni nämä tunteet ovat täysin luonnollisia reaktioita tilanteeseeni, enkä ole niistä huolissani.
Syy miksi en ole huolissani edellä mainituista tunteista johtuu siitä, että tunnen edelleen myös iloa, onnea ja mielihyvää. Minua kiinnostaa monet asiat ja tahtoisin tehdä vaikka mitä.
Yritän olla itselleni armollinen, antaa aikaa mielen myllerrykselle. Tästäkin selviän, niin olen selvinnyt kaikesta muustakin.