Sairaita ja vammaisia pidetään liian usein heikkoina ihmisinä kulttuuristen, historiallisten ja sosiaalisten käsitysten vuoksi, jotka yhdistävät fyysisen ja/tai henkisen “terveyden” arvoon, kyvykkyyteen ja ihmisarvoon.
Tämä näkemys ei perustu todellisuuteen, mutta se on valitettavasti juurtunut syvälle moniin yhteiskuntiin.
Alla on joitakin tekijöitä, jotka voivat selittää tätä ilmiötä:
1. Yhteiskunnallinen arvostus kyvykkyydelle
Monissa kulttuureissa korostetaan yksilön kykyä tuottaa, suorittaa ja toimia tehokkaasti. Sairautta tai vammaisuutta saatetaan pitää esteenä näille ominaisuuksille, vaikka todellisuudessa ihmisarvo ei riipu näistä tekijöistä. Historia on muovannut käsitystä siitä, että terve ja “täydellinen” keho on vahvuuden ja menestyksen symboli.
2. Ableismi eli kyvykkyysnormatiivisuus
Ableismi viittaa syrjintään ja ennakkoluuloihin vammaisia kohtaan. Se näkyy yhteiskunnan rakenteissa, joissa “normaalia” pidetään lähtökohtana, ja kaikki poikkeamat siitä nähdään vajavaisuutena. Tämä ajattelu voi johtaa siihen, että sairaat ja vammaiset leimataan heikommiksi pelkästään sen takia, että he eroavat valtavirrasta.
3. Tietämättömyys ja ennakkoluulot
Monilla ihmisillä ei ole riittävää tietoa sairauksista tai vammaisuudesta, mikä voi johtaa yksinkertaistettuihin ja virheellisiin oletuksiin. Esimerkiksi fyysisiä rajoitteita saatetaan pitää myös henkisenä heikkoutena, vaikka todellisuudessa vammaiset ja sairaat ihmiset voivat olla äärimmäisen vahvoja ja resilienssejä.
4. Medialliset ja kulttuuriset representaatiot
Media ja populaarikulttuuri ovat pitkään vahvistaneet stereotyyppisiä kuvia, joissa sairaat ja vammaiset esitetään uhrin, avuntarvitsijan tai sankarillisen taistelijan rooleissa. Tämä rajoittaa meidän näkymisen kokonaisina, monipuolisina yksilöinä. Sairautta tai vammaisuutta saatetaan jopa romantisoida tragediana, mikä vahvistaa käsitystä heikkoudesta.
5. Biologiset väärinkäsitykset
Ihmiset saattavat alitajuisesti nähdä sairauden ja vammaisuuden “epäonnistumisena” evolutiivisesta näkökulmasta. Tämä vääristynyt ajatusmalli voi johtaa siihen, että heikkous liitetään fyysisiin tai psyykkisiin rajoitteisiin.
6. Historiallinen marginalisointi
Historiallisesti sairaat ja vammaiset on usein suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle, esimerkiksi sulkemalla laitoksiin tai estämällä osallistumasta työelämään. Tämä on jättänyt syvän jäljen kollektiiviseen ymmärrykseen heidän asemastaan.
Miten ajattelutapaa voi muuttaa?
• Koulutus ja tietoisuus: Lisäämällä tietoa sairaiden ja vammaisten moninaisuudesta voidaan purkaa stereotypioita.
• Positiiviset esimerkit: Nostamalla esiin vammaisia ja sairaita ihmisiä, jotka elävät täysipainoista elämää ja tekevät merkittäviä asioita, voi muuttaa mielikuvia.
• Kulttuuriset muutokset: Haastamalla ableismiin perustuvat oletukset ja korostamalla jokaisen ihmisarvoa riippumatta fyysisestä tai henkisestä tilasta.
Heikkouden leima ei heijasta todellisuutta, vaan pikemminkin yhteiskunnan rakenteellisia asenteita, joita meidän kroonisesti sairaiden ja vammaisten on yhdessä purettava. Sairaus tai vamma ei tee ihmisestä heikkoa – päinvastoin, monet kokevat, että nämä kokemukset ovat vahvistaneet heidän henkistä kestävyyttään ja kykyään kohdata elämän haasteita.
MUISTUTUS!
Ihmiselämä on hyvin haavoittuvaista. Lähes jokainen meistä sairastuu tai vammautuu jossakin elämänsä vaiheessa. Se voi tapahtua sekunnissa, jopa sinulle!
Vastaa