Krooninen sairaus (tai sairaudet) on haaste, joka ei koskaan jätä yksilöä täysin rauhaan. Elämä kroonisen sairauden kanssa vaatii jatkuvaa sopeutumista, itsensä kuuntelemista ja omien voimavarojen rajojen tunnistamista. Se on matka, joka tuo mukanaan kipua, mutta myös hämmästyttävää sitkeyttä ja voimaa.
Sitkeys ei synny ilman vastoinkäymisiä
Me kroonisesti sairaat kohtaamme päivittäin haasteita, jotka jäävät terveiltä usein huomaamatta. Yksinkertaiset arjen askareet, kuten työ, harrastukset tai ystävien tapaaminen, voivat vaatia valtavasti suunnittelua ja energiaa. Usein nämä haasteet kohdataan ilman näkyvää kipua tai väsymystä – ulospäin kaikki näyttää normaalilta.
Krooniset sairaudet tuovat oireiden lisäksi paljon muita hoidettavia asioita elämään. Lääkityksiä, lääkärissä tai hoitajalla käyntejä, kuntoutusta, hakemuksia milloin mihinkin sekä paljon muuta mitä terveiden ihmisten ei edes tarvitse ajatella. Hyvin usein tämä haastava taistelu byrokratiaa vastaan on se joka vie niitä kroonisesti sairaan vähäisiä voimia ja se voi hidastaa kuntoutumista.
Juuri tämä tekee meidän kroonisesti sairaiden sitkeydestä niin erityistä. Sitkeys ei ole sitä, että “selviytyy” yhdestä vaikeasta hetkestä, vaan sitä, että kohtaa päivittäin lukemattomia pieniä ja suuria esteitä. On mentävä eteenpäin, vaikka voimat olisivat vähissä tai kivut hallitsevat. Se on elämistä jatkuvassa epämukavuudessa, ilman takuuta siitä, että asiat helpottuvat huomenna.
Vahvuus on erilaista kuin voima
Usein kroonisesti sairaat näyttävät vahvoilta ulospäin, mutta se ei tarkoita, että me emme tuntisi kipua tai heikkoutta. Päinvastoin, vahvuus ei tarkoita tunteettomuutta, vaan kykyä jatkaa elämää vaikeuksista huolimatta. Vahvuus voi olla:
• Kykyä sanoa “ei” silloin, kun jaksaminen ei riitä.
• Uskoa tulevaisuuteen, vaikka nykyhetki olisi synkkä.
• Avun pyytämistä silloin, kun sitä tarvitaan.
Kroonisesti sairaiden vahvuus löytyy usein pienistä, mutta merkityksellisistä teoista: heräämisestä uuteen päivään, uuden harrastuksen aloittamisesta tai pelkästä hymyilemisestä, vaikka sisällä olisi myrsky.
Yhteiskunnan näkymättömät sankarit
Monesti kroonisesti sairaiden taistelua ei nähdä tai ymmärretä. Krooniset sairaudet eivät aina näy ulospäin, mikä voi johtaa vähättelyyn tai väärinymmärryksiin. On helppoa ajatella, että jos henkilö näyttää hyvältä, hän voi hyvin. Tämä tekee taistelusta entistä yksinäisempää ja vaatii sairailta henkistä vahvuutta myös ulkoisten paineiden keskellä.
On tärkeää, että yhteiskunta tunnustaa meidän kroonisesti sairaiden arvon ja vahvuuden. Me emme ole vain sairaita, vaan ihmisiä, jotka navigoivat elämässä tavalla, joka vaatii erityistä rohkeutta. Me olemme näkymättömiä sankareita, jotka ansaitsemme sekä ymmärrystä että tukea.
Kroonisesti sairaat eivät ole valinneet omaa polkuaan, mutta yritämme tehdä siitä joka päivä vähän paremman. Me olemme sitkeitä, koska meidän on pakko olla, ja vahvoja, koska elämä vaatii sitä. Meidän tarinamme muistuttaa ihmisiä siitä, että todellinen vahvuus löytyy vaikeuksien keskeltä – ei siitä, että selviää ilman haasteita, vaan siitä, että selviää niiden kanssa.
Vastaa