Lusikkateoria on käsite, jonka Christine Miserandino keksi selittääkseen ystävälleen millaista on sairastaa lupusta. Lusikkateoria on kuitenkin erinomaisesti sovellettavissa myös muihin sairauksiin, kuten ME/CFS:ään.
Kyseisessä teoriassa lusikat kuvaavat ihmisen energiamäärää. Terveillä ihmisillä on käytettävissään lähes rajattomasti lusikoita (=energiaa). Toki jokainen ihminen väsyy kovasta rasituksesta, mutta pääsääntöisesti energia riittää kuitenkin koko päiväksi ilman, että terveen ihmisen tarvitsisi herätessään miettiä mitään ”lusikoita”.
Sairailla ihmisillä on käytössään vain rajallinen määrä lusikoita. Lusikoiden sekä aktiviteettien määrä ei myöskään ole vakio, vaan ne voi vaihdella päivästä toiseen. Hyvinä päivinä lusikoita on enemmän ja huonoina vähemmän, joten seuraavan päivän aikataulua voi olla hankala suunnitella etukäteen. Saati, että pitäisi pystyä tekemään suunnitelmia pidemmällä tähtäimellä.
LUSIKKATEORIA KÄYTÄNNÖSSÄ
(alla olevat aktiviteetit ovat esimerkkejä)
Sinulla on 12 lusikkaa käytössäsi koko vuorokaudeksi
🥄
YKSI LUSIKKA per aktiviteetti
Hampaiden pesu
Kahvin/teen keittäminen
Lääkkeiden ottaminen
TV:n katselu
🥄🥄
KAKSI LUSIKKAA per aktiviteetti
Pukeutuminen
Netin selaileminen
Hiusten laittaminen
Meikkaaminen
🥄🥄🥄
KOLME LUSIKKAA per aktiviteetti
Lukeminen
Kylpeminen
Pölyjen pyyhkiminen
Vaatteiden viikkaaminen kaappiin
🥄🥄🥄🥄
NELJÄ LUSIKKAA per aktiviteetti
Suihkussa käyminen
Imurointi
Ruoan valmistus
Tiskikoneen täyttäminen
🥄🥄🥄🥄🥄
VIISI LUSIKKAA per aktiviteetti
Portaiden kiipeäminen
Lääkärissä käyminen
Tapaamiset ystävien kanssa
Ruokakaupassa käyminen
Ero terveen ja sairaan ihmisen välillä on se, että sairas joutuu jatkuvasti tekemään valintoja, kun taas terveillä on vapaus olla valitsematta.
Mihin sinä käyttäisit lusikat vuorokaudessa?
Vastaa