Kirjoitin postauksen aiheesta Terveydenhuollon aiheuttama trauma. En kertonut siinä omaa trauma tarinaani, jonka terveydenhuolto minulle on aiheuttanut. Tässä postauksessa kerron omakohtaisen tarinani.
Tuon tässä nyt heti esiin sen, että minulla on enemmän hyviä kohtaamisia lääkäreiden kanssa kuin huonoja.
Minulla ei ole terveydenhuollon aiheuttamasta traumasta diagnoosia. En ole edes ottanut tätä aihetta ikinä esille lääkärissä, koska siihen ei ole ollut mitään mahdollisuutta lääkäreiden resurssien suhteen. Aihe on niin laaja ja sensitiivinen, etten voi 15 minuutin vastaanotolla lääkärille kertoa siitä. Miksi sitten uskon, että minulla on syntynyt terveydenhuollon aiheuttama trauma?
VUOSI 2017
Menetin toimintakykyni hetkessä maaliskuussa 2017. Kukaan terveydenhuollossa ei tiennyt mikä minulla oli. Paljon fyysisiä oireita. Vointiani epäiltiin ja väheksyttiin lääkäreiden toimesta. Olin vuodepotilas, leposyke oli yli 140Bpm, pääkipu oli niin kovaa että luulin sen räjähtävän. Kuumeilua, pahoinvointia, lihaskipua… En päässyt edes vessaan itsenäisesti. Olin kauhuissani, että mitä helvettiä mun keholle on yhtä äkkiä käynyt.
Kävin vuonna 2017 huhti-marraskuun välisenä aikana 59 kertaa terveyskeskuksessa.
Luovutin yli 100 putkea verta.
Tehtiin Holter 24h-testi, josta sydänlääkäri lausui; “Potilas on erittäin takykardinen; Ei jatkoja.”
Otettiin keuhkokuvat, ne oli puhtaat.
Tehtiin PEF-mittaus, ei ollut astmaa.
Terveyskeskuslääkäri päätteli, että kaikki oireeni johtuu psyykkeestä, koska tulokset eivät näyttäneet mitään tiettyä tulosta. Lääkäri lähetti minut keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Psyk.hoitaja totesi, että en kuulu sinne, en ollut masentunut eikä minulla ollut muutakaan psyykkistä ongelmaa.
Terveyskeskuslääkärien 8 lähetettä erikoissairaanhoitoon tulivat takaisin bumerangina, minua ei otettu vastaan sisätaudeilla, ei neurologialla eikä edes psykiatrian poliklinikalla. Tässä vaiheessa lääkärini oli jo vaihtunut kaksi kertaa.
Fyysiset oireet vaan jatkui. Todella kovaa pääkipua, kuumeilua, lihaskipua, uupumusta, turvonneet imusolmukkeet, huimausta, uniongelmia, korkea syke, kognitiivisia ongelmia ja mikä erikoisinta, kyseiset oireet tulivat päälle hyvinkin pienestä rasituksesta.
En enää tiennyt mitä tekisin. Olin niin hämmentynyt tilanteesta, jossa toimintakykyni oli romahtanut, minulla oli kovasti kipuja ja kaikki laitettiin psyykeen piikkiin. Apua en saanut mistään, lääkärit vähättelivät ja suoranaisesti jättivät heitteille.
Aikani asioita pohdittua, varasin lokakuussa 2017 ajan yksityiselle infektiosairauksien professorille, viimeisillä rahoillani. 100 euroa on todella iso raha, kun talous on romahtanut sairaudesta johtuen. Hän tutki ja kuunteli minun tarinan, kävi kaikkien verikokeiden ym. testien tulokset läpi, teki paljon kysymyksiä ja antoi diagnoosin; Viruksen jälkeinen väsymysoireyhtymä G93.3. Käytetään myös nimeä ME/CFS. Tähän käyntiin meni kaksi tuntia ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että lääkäri kuunteli minua. Ja mikä tärkeintä, hän uskoi minua.
Soitin terveyskeskuksen ylilääkärille ja kerroin yksityisen lääkärin antamasta diagnoosista. Kerroin myös, että minulla ei ole enää rahaa käydä yksityisellä lääkärillä ja tarvitsen nyt julkisen terveydenhuollon apua. Ylilääkäri neuvoi minua vaihtamaan taas (neljännen kerran) lääkäriä.
Uusi terveyskeskuslääkärini oli tomera nuori nainen ja hän sai ensimmäisellä yrittämällä lähetteeni läpi Infektiopoliklinikalle. Vihdoinkin pääsisin erikoissairaanhoitoon, lähes vuoden sairauslomalla oltuani.
TERVEYDENHUOLLON AIHEUTTAMA TRAUMA
Tuo ajanjakso vuonna 2017 on ollut koko elämäni raskain ja pelottavin. Olen aina arvostanut Suomen terveydenhuoltoa ja pitänyt sitä laadukkaana. Mutta nyt se näytti minulle ruman puolensa ja jätti jälkensä trauman muodossa.
Kun ihminen sairastuu sairauteen jota lääkäri(t) eivät tunne hyvin, niin silloin heidän täytyisi olla potilaalle normaalia empaattisempia. Potilas kärsii jo sairauden aiheuttamista oireista, oman elämänsä romahtamisesta sairauden vuoksi ja jatkuvasta epätietoisuudesta ihan kaiken suhteen. Jos lääkäri(t) vielä kohtelevat potilasta kaltoin, niin se on usein viimeinen naula arkkuun. Ei ole potilaan vika jos lääkäri(t) eivät tiedä mikä potilaalla on. Se on lääkärin palkkatyö selvittää sairauden ja/tai oireiden syy ja saada potilaan elämä kunnollisilla lausunnoilla, apuvälineillä, hoidolla sekä tutkimuksilla siihen pisteeseen, että elämä on elämisen arvoista. Empaattisuudesta potilaat antavat yleensä lisäpisteitä.
Itse en ole kyennyt luottamaan lääkäreihin vuoden 2017 jälkeen. En, vaikka kohdalleni on sen jälkeen osunut osaavia, empaattisia ammattilaisia. Jos ja kun joudun olemaan jollain tavoin terveydenhuoltoon yhteydessä, niin joudun elämään traumaa uudelleen toistuvina muistikuvina, tuntemuksina tai unina/unettomuutena. En esimerkiksi kykene nukkumaan edellisenä yönä jos olen menossa lääkäriin.
Vakava sairastuminen on jo itsessään hyvin traumatisoiva tapahtuma, saati että terveydenhuolto aiheuttaa omalla toiminnallaan tai toimimattomuudellaan lisää traumoja potilaille.
KUINKA OLEN HOITANUT TERVEYDENHUOLLON AIHEUTTAMAA TRAUMAA?
Olen itsenäisesti pyrkinyt hoitamaan traumaa. Luon itselleni turvaa, keskustelen läheisten kanssa asiasta avoimesti ja keskityn kehon rauhoittamiseen eri keinoin (Yin-jooga& meditaatio).
Jokainen hyvä lääkärikäynti korjaa traumaa pikku hiljaa, mutta huono lääkärikäynti avaa haavat uudestaan. Siksi haaveilen hyvästä ja empaattisesta pitkäaikaisesta omalääkäristä terveyskeskuksessa.
Vuosien saatossa trauma on pikku hiljaa parantunut, mutta vielä on matkaa siihen, että kykenen luottamaan Suomen terveydenhuoltoon täysin.
HENKISESTÄ TRAUMASTA YLEISESTI
Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Henkisen trauman aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumaattinen kokemus vie pohjan turvallisuuden tunteeltamme ja murentaa kokemuksemme luottamuksesta.
ME/CFS
ME eli Myalginen Enkefalomyeliitti on lihaskipuja aiheuttava aivo- ja selkäydintulehdus.
CFS eli Chronic Fatigue Syndrome on suomennettu “krooniseksi väsymysoireyhtymäksi”.
ME/CFS-sairaus on ollut Maailman terveysjärjestö WHO:n ICD-tautiluokituksessa jo vuodesta 1969 alkaen neurologisten sairauksien kategoriassa.
WHO:n ICD-10 tautiluokituksessa ME/CFS on luokiteltu neurologisten sairauksien alle ja koodi on G93.3 Viruksen jälkeinen väsymysoireyhtymä
WHO:n ICD-11 tautiluokituksessa ME/CFS on luokiteltu neurologisten sairauksien alle ja koodi on 8E49 Viruksen jälkeinen väsymysoireyhtymä, sisältäen Myalgisen enkefalomyeliitin ja kroonisen väsymysoireyhtymän
WHO:n ICD-11 tautiluokituksessa ME/CFS on POISSULJETTU / POISLUETTU toiminnallisista häiriöistä (Bodily distress disorders)
Vastaa