Tänään tulee tasan seitsemän vuotta siitä, kun menetin työ- ja toimintakykyni.
Olen ollut yhtäjaksoisesti siitä asti lääkäreiden kirjoittamilla sairauslomalla.
Yksikään kymmenistä lääkäreistä ei ole tämän seitsemän vuoden aikana katsonut minun olevan työkykyinen. Minulle on tehty vuosien saatossa laajoja tutkimuksia, testattu toimintakykyä ja asetettu monia diagnooseja. Olen ollut vuodesta 2018 erikoissairaanhoidon vastuulla, eri erikoisaloilla, mutta vointini ei ole vuosien myötä parantunut työkykyiseksi.
Myös toimintakykyni on hyvin pieni, eli tarvitsen virallisesti toimivan omaishoitajan apua 24/7 ja sen lisäksi minulle on myönnetty avustaja sekä kuljetuspalvelu kaupungin Vammaispalvelusta.
Kela ja vakuutusyhtiö(t)
Olen ollut tämän seitsemän vuoden ajan ilman sairauspäivärahaa ja kuntoutustukea / työkyvyttömyyseläkettä.
Olen (avustetusti) aina tehnyt hylkäävistä päätöksistä valitukset. Tälläkin hetkellä Vakuutusoikeudessa on yksi valitus käsittelyssä.
Kela on kuitenkin katsonut, että olen vaikeasti sairas / vammainen ja myöntänyt minulle korkeimman vammaistuen.
Olen nykyään harvinais- ja monisairas, eli sairastan montaa eri sairautta joista yksi on harvinainen sidekudossairaus.
Toivoisin jo tämän seitsemän vuoden jälkeen, että vakuutuslääkärit sekä asiantuntijalääkärit ymmärtäisivät katsoa kokonaisuutta ja lukea ajatuksella ne sadat lääkäreiden lausunnot jotka kuvaavat erittäin tarkasti toiminta- ja työkykyäni.
Jos edelleen hylkäätte valitukseni, niin kertokaa mikä yritys palkkaisi vuodepotilaan jolla on seitsemän vuoden ajan ollut kuumeilua (38.5-39.5), sykkeiden rajut vaihtelut, rasituksen sieto olematon, rasituksen jälkeinen huonovointisuus, erittäin hidas palautuminen rasituksesta, subluksaatioita ylä- ja alaraajoissa, krooninen kipu (luissa, lihaksissa, jänteissä ja nivelsiteissä), unettomuutta ja muita uniongelmia, huimausta ja pahoinvointia, kaularangan raju yliliikkuvuus luudutusleikkauksesta huolimatta ja kirsikkana kakussa krooninen aurallinen migreeni sekä Hortonin neuralgia?
Tämä seitsemän vuotta on ollut erikoislaatuinen matka.
Olen joutunut kokemaan asioita joita en olisi uskonut Suomessa olevan edes mahdollista. Edelleenkään en voi käsittää, että kymmeniä tuhansia kroonisesti äärimmäisen sairaita ihmisiä jätetään Suomessa heitteille!
Ilman hoitoa, ilman sairausetuuksia, ilman apua.
Aloitin sairastuttuani vapaaehtoistyön tekemisen omien voimien rajoissa, eli hyvin pienesti. Kouluttauduin HUS:n kokemusasiantuntijaksi.
Olen yrittänyt kaikkeni että kukaan muu ei joutuisi käymään tätä samaa helvettiä läpi mitä itse olen käynyt.
Olen viime kuukausina miettinyt paljon elämääni ja tulevaisuutta. Mihin tahdon käyttää tämän rajoittuneen aikani, minun elämäni.
Mikä antaa minulle ja mikä ottaa minulta. Mistä saan nautintoa ja mistä en.
Sen tiedän, että muutoksia on luvassa, mutta niistä kerron toisella kerralla.
Vastaa