Pitkäaikaissairaana tunnen olevani jo asiantuntija julkisen terveydenhoitopalveluiden käyttäjänä. Perusterveydenhuolto eli terveyskeskus on tullut hyvinkin tutuksi vuosien saatossa. Olen myös ollut potilaana monissa erikoissairaanhoidon poliklinikoilla, toisissa rajallisen ajan, toisissa pidempään.
Potilas-lääkärisuhdetta pidetään keskeisenä elementtinä lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksessa. Tämä suhde koetaan joko hyväksi tai huonoksi.
Kohdalleni on sattunut 90 prosenttisesti hyviä lääkäreitä ja heitä arvostan hyvin paljon. Mutta valitettavasti ne loput 10 prosenttia lääkäreistä ovat jättäneet todella pahat henkiset jäljet jälkeensä.

Potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen luottamus ja jatkuvuus
Mielestäni keskeisintä toimivassa potilas-lääkärisuhteessa on luottamus sekä hoitosuhteen jatkuvuus.
Luottamus syntyy harvoin yhdellä 15 minuutin vastaanotto käynnillä tai varsinkaan vaihtuvien lääkäreiden kanssa. Jos ja kun lääkäri vaihtuu, kaikki alkaa taas potilaalle alusta ja se turhauttaa.
Hoitosuhteen jatkuvuutta peräänkuulutan varsinkin silloin jos on kyseessä pitkäaikaisesti monisairas ihminen.
Siksi omalääkärimalli pitäisi ehdottomasti saada Suomessa käyttöön!
Yhdenvertaisuus eri sairauksien välillä
Yhdenvertaisuus, tasavertaisuus ja tasa-arvon puutteet ovat huomattavan iso ongelma eri sairauksien välillä.
Potilaan oikeuksia koskevan lain mukaan potilaalla on oikeus saada laadultaan hyvää terveydenhuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Kyse on yhdenvertaisuudesta terveydenhuollossa, eikä henkilöä saa syrjiä vamman tai terveydentilan perusteella. Syrjintä on ihmisten eriarvoista kohtelua. Syrjintää terveydenhuollossa kohdistuu ihmisryhmiin, jotka yhteiskunnassa ylipäätään joutuvat ennakkoluulojen kohteeksi. Tämä koskee myös eri sairausryhmiä.
Suomessa on niin sanotusti ”oikeita” sairauksia jotka lääkärit tunnistavat, niille on omat hoitopolkunsa ja ne ovat yhteisellä konsensuksella hyväksyttyjä lääkäriprofession kesken.
Sitten on sairauksia, kuten harvinaissairaudet tai esimerkiksi ME/CFS, joita tunnetaan lääkäriprofession kesken huonosti tai ei ollenkaan. Näitä sairauksia sairastavat eivät saa tasavertaisesti apua verrattuna ”oikeisiin” sairauksiin. Näihin sairauksiin voi usein liittyä vahva stigma eli häpeäleima.
Stigma eri sairausryhmissä
”Tiettyihin sairauksiin liittyy vahva stigma eli häpeäleima. Ihmiseen suhtaudutaan sairauden vuoksi stereotyyppisellä tavalla eikä hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella. Lyhytaikaiset sairaudet stigmatisoituvat harvoin, mutta pitkäaikaisiin sairauksiin stigma syntyy helpommin.”
”Yksinkertaisimmillaan stigman kuvataan syntyvän tiedon puutteesta, tiedon puuteen korvautumisesta ennakkoluuloilla ja ennakkoluuloihin pohjautuvasta käyttäytymisestä.”
”Stigmatisoinnilla on vakavia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja jokapäiväiseen käyttäytymiseen. Stigma aiheuttaa monimuotoista emotionaalista traumaa, masennus- ja ahdistusoireita sekä stressiä ja stressin haitallisia seurauksia. Stigman onkin todettu lisäävän syrjäytymistä ja työttömyyttä. Edelleen stigma hankaloittaa hoitoon pääsyä ja siihen sitoutumista. Stigmatisoitu henkilö ei uskalla hakeutua tukea tarjoaviin palveluihin tai terveydenhuoltoon pelätessään negatiivista suhtautumista.”
”Omien stigmatisoivien asenteiden ja käytöksen tunnistaminen on vaikeaa. Koska kyse on asenteista, ne tuntuvat itselle oikeilta ja todenmukaisilta, ja ne voivat myös olla yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyjä. Terveydenhuoltoa tutkittaessa on todettu, että kaikkien henkilökunnan ammattiryhmien suhtautuminen tyypillisesti stigmatisoituihin potilasryhmiin vastaa yleisväestön suhtautumista.”
LÄHDE
HUS TOIMINNALLINEN YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA 2023–2024
Kohtaaminen ja vuorovaikutus
”Laadukas vastaanottokäynti edellyttää vuorovaikutuksen onnistumista. Vuorovaikutuksen epäonnistuminen voi kariuttaa potilassuhteen ja estää pääsyn oikeaan diagnoosiin sekä hoidon toteutumisen. Se voi lisäksi vaikuttaa potilaan tuleviin kohtaamisiin terveydenhuollossa.”
”Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen on luottamuksellisen hoitosuhteen perusta.”
”Vuorovaikutuksen ongelmia on toisinaan vaikeaa hahmottaa. Lääkärin on hyvä tunnistaa omat paitsi sanalliset myös sanattomat viestinsä. Sanaton viestintä tarkoittaa eleitä, ilmeitä, kehon asentoja, äänen ominaisuuksia ja tilan käyttöä. Sanaton viestintä voi olla tiedostamatonta, mutta myös tiedostettua ja harkittua. Tiedostamattomana sanattomat viestit voivat torjua potilaan ja estää luottamuksellisen suhteen kehittymisen.”
”Lääkärin on huolehdittava vuorovaikutustaitojensa ylläpitämisestä ja kehittämisestä samoin kuin yleisestä ammattitaidostaan. Oma väsyminen, kyynisyys, tietämättömyys tai haluttomuus ei saa vaikuttaa potilaan kohteluun tai hoitoon.”
”Hyvästä vuorovaikutuksesta jää potilaalle tunne, että hän on tullut kuulluksi ja kohdatuksi.”
LÄHDE
Vuorovaikutus potilaan ja lääkärin kohtaamisessa
Lääkärikunnalla on yhteiskunnassa suuri valta ja siksi myös vastuu.
Lue aikaisemmat postaukset aiheista
Terveydenhuollon aiheuttama trauma
EDS
EDS eli Ehlers-Danlosin oireyhtymä.
EDS on harvinainen geneettinen sidekudossairaus.
Ehlers-Danlosin oireyhtymät luokitellaan kolmeentoista alamuotoon.
WHO:n ICD-10 tautiluokituksessa EDS on luokiteltu Synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet kategoriaan ja koodi on Q79.6 Ehlers-Danlosin oireyhtymä.
WHO:n ICD-11 tautiluokituksessa EDS on luokiteltu kehityshäiriöt kategoriaan ja koodi on LD28.1 Ehlers-Danlosin oireyhtymä
ME/CFS
ME eli Myalginen Enkefalomyeliitti on lihaskipuja aiheuttava aivo- ja selkäydintulehdus.
CFS eli Chronic Fatigue Syndrome on suomennettu “krooniseksi väsymysoireyhtymäksi”.
ME/CFS-sairaus on ollut Maailman terveysjärjestö WHO:n ICD-tautiluokituksessa jo vuodesta 1969 alkaen neurologisten sairauksien kategoriassa.
WHO:n ICD-10 tautiluokituksessa ME/CFS on luokiteltu neurologisten sairauksien alle ja koodi on G93.3 Viruksen jälkeinen väsymysoireyhtymä
WHO:n ICD-11 tautiluokituksessa ME/CFS on luokiteltu neurologisten sairauksien alle ja koodi on 8E49 Viruksen jälkeinen väsymysoireyhtymä, sisältäen Myalgisen enkefalomyeliitin ja kroonisen väsymysoireyhtymän
WHO:n ICD-11 tautiluokituksessa ME/CFS on POISSULJETTU / POISLUETTU toiminnallisista häiriöistä (Bodily distress disorders)
Vastaa